Long weekend in Munich

Elokuun lopulla puolisoni oli suuntaamassa Müncheniin työmatkalle ja sain sopivasti vapaat samalle kohtaa, joten päätin napata lennot maanantaina kun lähtö oli saman viikon lauantaina! Tiesin reissun ajankohdan jo aiemmin, mutta vuorojen varmistuttua päätin tarttua tilaisuuteen ja lähteä tutkimaan ihan uutta kaupunkia. Tiesin jo lähtiessä, että päivät tulisin viettämään itsekseni messujen vuoksi mutta ajattelin, että pari vuotta sitten haahuilin päivät Chicagossa itsekseni ACC-konferenssin ajan ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä. Tiesin myös, että reissun lopuksi koittaisi se, että lennän ensimmäisen kerran itsekseni: itse kun en pystynyt lähtemään kun lauantai-maanantai ajaksi ja puolisoni olisi reissussa keskiviikkoon asti.

Yleensä otan matkakohteista selvää ja merkkailen ylös paikkoja, joissa tahtoisin käydä. No, tällä kertaa kyllä printtasin myös materiaalia mutta ajattelin, että ehdin tutustua niihin lennon aikana mutta kuten aina aamulennoilla, nukuin kun tukki koko lennon. Kaikenlisäksi jätin tulosteet pakatessa kotiin joten en voinut palata niihin edes myöhemmin. No, päästiin perille ja hypättiin metroon – osa matkasta mentiin yhdessä ja sitten hypättiinkin omiin metroihin, minä kohti hotellia matkatavaroiden kanssa ja muru kohti messukeskusta. Kaikki meni hyvin siihen asti kun piti jäädä omalla asemalla, nousin valmiiksi ovien eteen että ehdin varmasti ulos. Little did I know: en saanut ovia auki vaikka viime tipassa eräs rouva yrittikin saksaksi ohjeistaa penkiltään viittoen ja tietysti, kyseisellä asemalla ei ollut jäämässä ketään muuta samasta vaunusta. En päässyt ulos, joten ei muutakun uusi yritys seuraavalla asemalla nyt onnistuen ja hyppäys takaisin menevään metroon. Asemalle päästyä nousin tietysti väärästä suunnasta ylös ja olin kaukana siitä, mihin kuvittelin tulleeni. Portaat joilla kuvittelin olevani, olisivat olleet käytännössä hotellimme oven edessä. Piti hetki hengitellä syvään kun seison keskellä työmaata itsekseni, mutta google maps käteen ja kävellessäni upean puiston läpi mietin, että onneksi lähdin vaikka alku olikin täynnä kommelluksia – joille pystyi nauramaan jo heti melkein samantien.

Hotellilla freesasin nopeasti, sain respasta kartan ja lähdin kohti Marienplazia joka oli ainoa, minkä muistin lukeneeni kohdeoppaasta. Tällä kertaa lähdin kävellen jotten sekoilisi enempää metron kanssa yhden päivän aikana, vaikka tarvittiinkin muutama ylimääräinen askel ennenkuin olin perillä. Mutta vau, samalla hetkellä kun kirkon kellot alkoivat soida alkoi myös viileä syyssade. Sateen yltyessä pakenin kiertelemään kauppoja ja sateenvarjon ostettuani myös muutamia kujia – päätyen huomaamatta kahville Arketin yhteydessä olevaan kahvilaan jossa söin ihan taivaallisen hyvän pastryn. Ja ostinpa myös ihanan kamelinruskean neuleen, joka päätyi samantien päälle koska kesämekossa tuli iltaa kohden hieman vilu. Muru tuli keskustaan ja päädyttiin syömään ihan super hyvät pihvit Little London -nimiseen ravintolaan, suosittu paikka enkä ihmettele!

Lauantaina satuin kysymään Arketin kassalla heidän sunnuntaiaukioloaan saaden vastauksen, että ”My dear, sunnuntaisin Münchenissä ei ole auki mikään paikka joitakin ravintoloita lukuunottamatta”. Myönnän, hetken purin hammasta ja mietin että mitä ihmettä teen jos ilma on yhtä sateinen ja kolea myös sunnuntaina. Onneksi päivä valkeni kirkkaana ja lämpimänä niin pääsin suunnistamaan puistoihin, joita olin katsellut kartassa. Tämä kuvissa näkyvä English Garden on pinta-alaltaan isompi kuin Nykin Central Park joten ihan en päästä päähän sitä kävellyt vaikka kolmessa tunnissa askeleita olikin kertynyt jo lähes 15000. Mutta mikä onni oli kuunnella trumpetin soittajaa, istua kiireettä puun alla syömässä prezeliä, juoda kahvia ja huomata, että münhenilaisten sunnuntaiviettoon kuului petangin pelaaminen isolla porukalla tai ihan vain pariskuntana eväiden syönnin lomassa.

Haahuilin myös paremmin keskusta-alueella, kun lauantainen sade ei kovin siihen houkutellut. Ikkunashoppailin niin Célinen, Chloén kuin Guccin ikkunoiden takana ja söin järjettömän hyvän lounassalaatin pienessä kahvilassa. Ja onnistuin kulkemaan metrolla jo ihan kuin paikallinen.

Täältä Schloß Nymphenburg -palatsilta laitoinkin instastorya, koska raahasin muruni tänne heti kun hänen työpäivänsä messuilla oli ohitse. Ensinnäkin 20min junamatka ja sitten tehtiin kätevä 4km kiertolenkki kävellen koska alue olikin (yllättäen) kokonaan aidattu ja sisälle pääsi vain yhdestä kohtaa. Loppujen lopuksi päästiin palatsille ihan vain huomataksemme, että kyseisenä päivänä se oli suljettu eikä sisätiloihin päässyt ihastelemaan. No, kierrettiin puistoalue ja lähdettiin kävelemään suoraa reittiä takaisin juna-asemalle ja suoraan keskustaan syömään.

Muistin lukeneeni, että Marienplazilla pääsisi kapuamaan johonkin kirkontorniin, josta näkisi kirkkaana päivänä Alpeille asti. Maanantaina sitten bongasinkin muutaman turistin katoavan erään kirkon kapeasta ovesta ja päätin selvittää, josko se olisi oikea – ja olihan se. 3euron sisäänpääsymaksu ei tuntunut huonolta idealta, mutta ensimmäiset 5kerrosta kapeassa ja sokkeloisessa rappukäytävässä sai ajatukset toisaalle. Liikenne rapuissa oli samanaikaista niin ylös kuin alas ja tilaa ei käytännössä ollut yhtään väistämiselle että sylittäin mentiin. Myönnän, hirvitti kun pääsin ylös asti (ehkä 20kerrosta?) eikä kapea tila metalliverkon takana ainakaan helpottanut oloa – kädet täristen nappasin joitakin kuvia mutta pääosin keskityin vain hengittämään ja pitämään tavaroistani kiinni. Ja kyllä, näin Alppien ääriviivat ja olihan se nyt ihan mielettömän upean näköistä. Aika haipakkaa tulin kuitenkin alas ja polvet täristen menin ensimmäiseen kahvilaan tasaamaan  hengitystäni.

Loppupäivän vietin visusti maantasalla ja päädyin ajelemaan metrolla Münchenin yliopistokampukselle ja Siegestorin riemukaarelle. Istuin lopulta kampusalueella varmaan puolitoista tuntia kahvimuki kädessä ja mietin, miten onnellinen olin että lähdin reissuun. Ja miten ihana olikaan yksinään kierrellä ja katsella paikkoja, ihan ilman suunnitelmia ja suurempia päämääriä. Vaikka ihana olikin iltaisin mennä dinnerille murun kanssa ja käydä läpi päivän tapahtumat.

Lentokentällä olin tapani mukaan aivan liian aikaisin mutta sydän täynnä uusia muistoja.

ps. sain kyllä pienen mental breakdownin, kun en meinannut löytää heti autolle parkkipaikkaa klo.3 aamuyöllä: nukutti ja kiukutti mutta luojani onneksi löysin kuin löysin lopulta sopivan raon.

pps. kyseiset ESC-konferenssi järjestetään kuulemma ensivuonna Pariisissa. Ilmoitin jo, että lähden mukaan ja tällä kertaa koko viikoksi 😉

 

SUMMER 2018 recap

… Elämäni eka SUP-lautailu Oulussa siskon kanssa. Kierrettiin Piki-saari, käytiin kapeassa suistossa ja killuttiin lautojen päällä kesästä nauttien. Myönnän, ensimmäisen 10min olin ihan varma että tipahdan laudalta samantien ja polvet oli ihan jännityksestä vetelät. Ja ensimmäisen kerran kun vastaan tuli moottorivene, pelkäsin että lauta keinahtaa nurin peräaalloissa – lopputulemana totesin että lauta on oikeasti varsin jämäkkä eikä ihan helposta keikahda. Tää oli ihan super hauskaa ja seuraavana päivänä kyllä tunsi koko kropassa reilun 2tunnin suppailun.


… Roadtrip. Jossain päin Pohjanmaan lakeuksia pysäytettiin auto tien sivuun ja ihasteltiin mielettömän upeaa auringonlaskua. Yritin päästä myös pellolle asti mutta lopputuloksena oli ainoastaan mudasta kosteat ja mustat varpaat. Koko roadtrip oli kyllä uskomattoman ihana ja loistava startti kesälomalle.
… Jokakesäinen melontareissu Pyhäjärvellä, tänä kesänä vuokrattiin tuplakajakki kahdesti. Ihana rauha keskellä järveä ja kajakin nokkaan liplattava vesi tekee sielulle hyvää. Me ollaan vuokrattu kajakit Kaupin vedenpuhdistamon vieressä olevasta vuokraamosta, josta saa mm. suppilautoja ja kanootteja kesäaikaan ja suksia ym talvella! Iso suositus, hinnatkaan eivät ole mitkään päätä huimaavat (kajakki kahdelle tunniksi taisi olla 15e jos en väärin muista). 

… Kuumat ja hitaat kesäpäivät mökillä, pure happiness <3. Ehdin onneksi nauttia mökillä olemisesta useammankin kerran mutta koskaan ei tunnu siltä, että olisi ehtinyt tarpeeksi. Kävin tänä vuonna myös viime kesänkin edestä uimassa! Yhdenkin sunnuntai-iltapäivän aikana käytiin ainakin viidesti uimassa ja viilentymässä.

… Joka kesäinen bucketlist-juttu: päivä huvipuistossa. Viime kesänä Grönä Lundissa, tänä vuonna vikalla lomaviikolla Särkänniemessä. Olo oli hieman hutera koska käytiin kuusi (!) kertaa peräkkäin uutuuslaite Hype:ssä – huh! Ja tietysti ikisuosikissa Tornadossa. Ollaan jo pitkään menty iltalipulla, koska siinä ehtii just sopivasti käymään just niissä laitteissa missä tahtoo eikä ruuhkaa enää elokuun iltoina ole samanlailla kun alkukesästä. Ja hattara, se on must ihan joka kerta!


… Muistan miettineeni kotoa lähtiessä, että tuleekohan vilu topissa ja shortseissa. Vastaus, ei tullut vaan melkein hiki. Näistä shortseista muuten purkautu lahkeen sauma muutaman käyttökerran jälkeen mutta onneksi sain vielä samat käsiini reklana H&M:stä. En tainnut muuten käyttää koko kesänä muita shortseja kuin näitä, mikäli en ollut pukeutunut mekkoon tai hameeseen. Loisto ostos siis alkukeväänä!
… Kesäilta Kalajoen särkillä. Oikeesti jo vähän väsytti, nälätti ja nukutti koska oltiin ajeltu aamusta asti kohti Oulua. Ei kuitenkaan voitu jättää särkkiä välistä, koska oltiin jo niin lähellä. Uimaan ei uskaltauduttu eikä stoppi ollut muutenkaan kauhean pitkä.
… Mansikka-mascarpone -croisant keskellä viikkoa lounaaksi koska miksei.
… Lämpimät, pitkät ja valoisat kesäillat. Niistä tuli nautittua todenteolla ja imettyä valoa syksyn varalle varastoon. Tää Marimekon raitamekko oli haaveissa viime keväästä asti kun ekat mallistokuvat paljastettiin. Onneksi sain lopulta mekon käsiini ja se oli yksi kesän käytetyimmistä vaatteista – ja lähes joka kerta joku tuntematon kyseli mekon alkuperää tai kehui sitä muuten. Onhan se nyt ihan super kaunis!


…Kiireettömät päivät, ikkunasta tulviva linnunlaulu ja lämmin tuulenvire, kesälounas Lillan cafessa. Tää on muuten ihan super ihana ja tunnelmallinen paikka vuodenajasta riippumatta! Tarjolla ruokaisampia annoksia sekä pikkusuolaista ja makeita leivonnaisia. Kaikki, mitä oon maistanut niin on ihan super herkullisia!
…Kesän roadtripin pysähdys Kokkolassa, siskon ihanat karvakorvat matkaseurana myös tottakai! Kesäsade yllätti ja yritettii pakoon kahville mutta hetken aikaa sisällä odottaessa tulee henkilö ulkoterassilta ja toteaa, että paikka on suljettu. Hetki ihmeteltiin täysin auki olevaa ovea ja kellonaikaa mutta lopulta tyydyttiin kohtaloon ja jäätiin ilman kahveja.


… Juhannus mökillä ja uudestaan heinäkuun ekana viikonlopuna. Muistelen, että haaveilin ja vähän harmittelin ettei tullut tänä(kään) vuonna Ruissia mutta lopulta olin super onnellinen kiireettömästä ja hiljaisesta viikonlopusta mökillä ja laiturin nokassa rentoutuen.
… Kesäpäivä Turussa, haahuilua kaupungilla, torilla ja Ruissalossa. Tarkoituksena oli ehtiä kesällä vielä toisenkin kerran mutta harmiksi ei enää ehtinyt. Ystäväni muutti alkuvuodesta Turkuun ja ehdittiin treffata vaan aika nopeasti joten senkin takia Turkuun tarttisi päästä uudestaan!

… Tehdään äidin kanssa joka kesä muutama päiväreissu ympäri Suomen. Tänä kesänä lähdettiin Poriin, jossa oon käynyt viimeksi melkein 10vuotta sitten Jazzeilla. Meinattiin poiketa asuntomessuilla, mutta lopulta ei jaksettukaan. Käytiin syömässä ja pyörittiin ihmettelemässä, poikettiin myös Ratsulassa josta ostin vihdoinkin Longchampin weekenderin, jota olen himoinnut niin monta vuotta kun jaksan muistaa. Ja ostos osoittautui ihan niin täydelliseksi mitä ajattelin, kun se pääsi kesän aikana usealle reissulle mukaan. Poikettiin myös uimaan Yyteriin jossa en ole koskaan aiemmin käynyt! Ilta oli pitkälle lämmin eikä olisi millään malttanut lähteä kotiin – ensi kesänä on kyllä mentävä uudelleen.

… Lähdettiin kesäloman vikalla viikolla vähän extempore Helsinkiin päiväksi. Nautittiin  kesähesasta, Suomenlinnasta ja Löylyn kalasopasta ja Aperol Sprizeistä. Edellisestä Helsingin reissusta oli ehtinyt kulua jo yli puoli vuotta ja oli vaan ihana nauttia kiireettömästi kesäpäivästä Espan puistossa istuen ja kahvia juoden.
… Ja kaikki super ihanat reissut Suomen rajojen ulkopuolelle, lähelle ja kauas! Niistä myöhemmin lisää – ei kuitenkaan 2kk tauolla, lupaan!

Kiitos ihana, upea ja lämmin kesä 2018.

 

Ylläs on ykkönen – aina

Muutama ajatus parin viikon takaisesta talvilomasta ja niin upeasta & rakkaasta paikasta, Äkäslompolosta. 

– Sukset jalkaan heti saapumispäivänä, best! Stressi, huolet ja murheet kaikkosi mielestä oikeastaan heti mökin pihassa autosta noustessa mutta viimeisetkin rippeet jätin jonnekin Kesänkijärven tietämille.
– 2.pääsiäispäivä rinteessä ja hymy korvasta korvaan. Ihan mieletön laskukeli, rinteet täydellisessä kunnossa ja eväänä nuotiolla grillatut lihikset – vaatteet tuoksui savulta vielä kolme päivää myöhemminkin.
Ylläs8
– Valon määrä oli ihan maagista. Vaikka viikolle sattui pari pilvisempää päivää niin missään vaiheessa päivää ei ollut pimeää. Valoa riitti pitkälle iltaan kajastuksena valkoisista hangista ja tunturien takaa hohtavana kajona. Leposyke laskee väkisin muutaman pykälän kun ei oikeasti ole kiire mihinkään, saa vain olla.
– Se, kun vähän pelottaa laskea pujottelevaa alamäkeä pehmeässä hangessa pyörällä jossa ei ole jalkajarruja, mutta sitten samalla naurattaa onnesta ihan älyttömän paljon.

– Jälkikäteen ajateltuna täytyy kyllä myöntää, että oltiin veljen kanssa ehkä vähän turhan kunnianhimoisia kun valkattiin meidän fatbike-reittiä. Matkaa tuli lopulta lähemmäs 40km mutta mikä onni oli pyöräillä puhtaan valkoisten hankien keskellä kun aurinko paistaa lähes siniseltä taivaalta. Ympärillä pelkkää hiljaisuutta ja upeita maisemia. Pyöräily oli muuten hangilla ihan super mahtavaa: tää on otettava joka lomalle tavaks!
– Kotona en voisi oikeastaan ajatellakaan juovani kuumaa mehua mutta se vaan kuuluu hiihtolenkkiin: istua posket pakkasesta punaisena laavulla höyryävä muki kädessä. Ja yhdellä hiihtolenkillä on vaan pakko saada  lettu – hillolla tietty.

– Lainion lumikylässä vierailu laittoi aikalailla sanattomaksi. Ihan uskomatonta, mitä lumesta ja jäästä syntyy taitavien ammattilaisten käsissä! Tänä vuonna lumikylässä on Game of Thrones -teema ja vaikka en ole sarjasta jaksoakaan (!) katsonut niin teema oli ihan älyttömän upea ja osa veistoksista lähes pelottavan aidon näköisiä.
– Ollaan käyty Ylläksellä jo yli 20vuoden ajan mutta haltioidun tästä paikasta joka kerta uudestaan ja uudestaan – se on kai se kuuluisa Lapin taika. Uskomattoman puhdas ja raikas ilma, ilmapiiri missä ei ole kiire mihinkään ja hetkissä muuttuva maisema, jota voisi tuijottaa tunti tolkulla. Kaikki ne siniset varjot, hämärässä kimmeltävä hanki ja illasta vaaleanpunaiseksi värjääntyvä luonto. En yhtään liioittele kun totean, että täällä on ihmisen hyvä olla <3.

 

 

Finland, my dear homeland

Paljon onnea 100-vuotias Suomi!
Kiitos meille kaikille, nuorille ja vanhoille joiden ansiosta olemme tässä ja nyt, upeana valtiona jossa on hyvä olla. Kiitos vapaudesta ja itsenäisyydestä.  Kiitos maasta, jossa saa olla ja elää tasavertaisesti ja onnellisesti. Kiitos hyvästä terveydenhuollosta, koulutuksesta ja mahdollisuuksista toteuttaa itseään ja unelmiaan. Kiitos upeasta ja rikkaasta luonnosta, sen puhtaudesta ja ylivertaisuudesta. Kiitos, että reissujen jälkeen on aina hyvä tulla kotiin ja että ylpeästi voin kertoa olevani suomalainen. Skool!

ylläs3

Sanaton tästä luonnon kauneudesta ja olosta, joka Lapin hiljaisuudessa täyttää sielun. #Suomi100 🇫🇮💙
Happy independence day Finland, thank you for the first 100 years.