New York diary

Nycin reissusta on kulunut jo kuukausi. Kuukausi siitä että tultiin kotiin ja yli, että edes lähdettiin reissuun. En ole osannut jotenkin käsitellä vieläkään koko reissua kokonaisuutena. Se oli uskomattoman upea ja niin pitkäaikainen unelma etten oo edes ehkä tajunnu, että tuli tosiaan oltua Nycissä 10päivää ja nähtyä sekä koettua niiiiin paljon. Enkä tiedä oikein miten purkaa kaikki tunteet, tuoksut ja ajatukset postauksiin – ettei välistä jää jotain oleellista tai tunnelma jää valjuksi.

Haluisin kuitenkin purkaa kaiken, jotta ne jää ylös ja saan elää kaikki päivät ja fiilikset uudestaan ja uudestaan – ennen seuraava kertaa koska Nyciin on pakko päästä. Sydämestä ja sielusta jää ympäri maailmaa reissatessa paloja sinne ja tänne, toisiin paikkoihin vähän enemmän kun muualle ja useimmiten ihan huomaamatta. New Yorkiin jäi paljon,mutta sain takas vielä reilummin. Ehkä teen ihan rehellisen päiväkirja-tyyppisen ratkaisun ja käsittelen jokaisen päivän ihan omanaan. Ettei jää mitään välistä. <3

10 asiaa minusta

Blogiuudistuksen myötä ajattelin kertoa myös muutaman faktan itsestäni, joita en ole tainnut aiemmin itsestäni kertoa. Tällä kertaa kirjoittelen blogia omalla fiiliksellä, ilman pakkoa tai tarvetta ”olla jotakin” vaan pitää tämän omannäköisenä ja kertoa myös niistä ihan arkisista jutuista ja asioista, joita pyörii milläkin hetkellä mielessä. Sekä tietysti haaveilla, unelmoida ja pohtia.

1.  En ole tainnut koskaan mainita, mitä teen työkseni. Valmistuin 2014 sekä terveydenhoitajaksi että sairaanhoitajaksi. Olen työskennellyt kirurgisella osastolla sairaanhoitajana vuodesta 2015 ja itseasiassa samalla osastolla jo  vuodesta 2013 asti opintojen ohjella. Muutettiin itseasiassa Tampereelle puolisoni kanssa kun opinnot alkoi, joten en oo alkuperäinen tamperelainen vaan pienemmän paikkakunnan likka.

2.  Oon syntynyt 23.8.90 ja horoskoopeissa olen neitsyt tai leijona. Tunnistan erittäin vahvasti luonteenpiirteitä molemmista, yhtenä hyvänä esimerkkinä siisteys ja järjestelmällisyys enkä voi tehdä töitä mikäli työpisteeni ei ole siisti ja kaikki kynät just siinä järjestyksessä kuin niiden kuuluu olla. Kuin myös se, että mulla on sekä isosisko että pikkuveli on varmasti osin muovannut luonteeni semmoiseksi mitä se on – hyvällä tavalla.

3. Niin töissä kuin vapaalla oon aina halunnut oppia lisää, enemmän ja uutta ja osin siitä syystä päädyin hakemaan lisäkoulutusta. Aloitinkin syksyllä uudet AMK-opinnot, tällä kertaa kokonaan englannin kielellä opiskellen international business -linjalla. Aineet ja luennot on vaikuttaneet tähän mennessä super hyvältä ja on ihan mieletöntä oppia uutta.

4.  Oon aina ollut luova sekä visuaalinen. Aloitin valokuvaamisen  joskus yläasteella ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani itselleni ylioppilaslahjaksi. Isosiskoni kuvaa myös ja luulen, että kiinnostukseni heräsi sitä myötä. Myös piirtäminen ja maalaaminen on lähellä sydäntä ja niille täytyisi tehdä taas arkeen aikaa.

5.  Lempijuomaa kysyessä vastaus on selvä: Zero Cola. Ja niin, että se on just avattu sekä jääkylmä. Ja kyllä, olen myös palauttanut ravintolassa juomani kun se ei ole maistunut siltä mitä piti.

neule Cos / farkut Neuw Denim (saatu INCH” store) / koru Missoma London

6. Olen herkkä ja itken helposti onnesta, ilosta, surusta ja liikutuksesta. Ei oikeastaan tarvita kuin luontodokkari ja mun kyynelkanavat on auki. Kaikki puheet on suurin itkun aloittaja vaikka puheet eivät olisikaan edes mulle kohdistettu. En kuitenkaan koe herkkyytäni heikkoutena vaan päinvastoin.

7.  Herkkyydestäni huolimatta tai sen avulla osaankin myös pitää tiukasti puoliani ja sanoa, kun on sanomisen paikka.

8. Oon käynyt myös liikunnanohjaajan kurssin Varalan urheiluopistossa 2009 mutta satunnaisia kuntosaliohjaaja-töitä lukuunottamatta en ole työskennyllyt liikunnan parissa. Oon kuitenkin pienestä pitäen harrastanut liikuntaa ja sain koulutuksesta ihan mielettömästi intoa omaan tekemiseen, saliharjoitteluun kuin osin myös omaan työhöni.

9. En yleensä kiroile ihan hirveästi mutta sitten kun ottaa joku asia päähän, jolle en itse voi   mitään niin sitten voikin tulla liudallinen kirosanoja putkeen. Myönnän myös olevani ajoittain aika kamala rattirage, jos joku törttöilee liikenteessä! Tämän takia en oo tohtinut vielä ehdottaa kovin montaa kimppakyytiä koululle, koska uusi ihminen voisi pelästyä 😀 .

10. Oon adoptoinut yläasteikäisenä meille kotikotiin löytökissan. Alkuun ruokin sitä salaa leikkimökkiin mutta lopulta tarina paljastui ja vaikka  ”meille ei mitään kissaa tule” niin kuitenkin kävi niin, että tälläkin hetkellä tuo harmaa karvaturri kehrää vanhempieni olohuoneessa. Ja siskojeni koirien myötä oon löytänyt itsestäni myös järjettömän koiraihmisen ja kuiskin aina kaikille lähettyvillä oleville karvakuonoille.

BONUS. Joskus ruokaa laittaessa kuvittelen pitäväni kokkiohjelmaa ja selostan ääneen mitä oon tekemässä, useimmiten puhun vielä jostain syystä englantia.

Ois muuten super kiva lukea myös teistä! Joten paljasta kommenttiboksiin jotakin itsestäsi, löytyykö samanlaisia piirteitä vai jotain ihan päinvastaista? 🙂

HELLO

Miten voi olla, että muistan ihan hyvin kirjoittaneeni tuota edellistä postausta hetki sitten parvekkeella ja yhtäkkiä siitä on kulunut 6viikkoa? Mitäpä sitä selittelemään, life happens. Paikallaan on kuitenkin pieni yhteenveto menneistä viikoista ja kuluneesta kesäkuusta! Tehtiin mm. minireissu Tallinnaan josta kirjoittelen oman postauksen, piipahdin päiväksi Turussa ja korkkasin kesän ekat torikahvit kuin myös aperolit. Ja ehdin vihdoinkin viikonlopuksi mökille rauhoittumaan ja viettämään rentoa juhannusta. Sekä ennen kaikkea, nautin ihan mielettömän upeasta kesästä ja lämpimistä illoista. Parvekkeen sisustusprojekti on edelleen samassa pisteessä kuin kuusi viikkoa sitten mutta mitäpä siitä, ehtiihän sitä.

Oon myös käyttänyt mekkoja enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Ja ollut ihan fiiliksissä siitä, että löysin tämän Marimekon klassikon alesta viime talvena Ylläksen reissulla. Ihastuin Liidokki-mekkoon jo viime keväänä, kun klassikkomallisto tuli myyntiin mutta ostin silloin toisen ja jäin haaveilemaan tästä. Sovitin mekkoa useamman kerran joten kun se roikkui Pellossa Lumimarin myymälän tarjoustangossa ainokaisena omassa koossa niin ei tarvinnut miettiä kahdesti kassalle mennessä! Toisinaan tulee tehtyä ihan mielettömiä löytöjä, viime viikolla löysin iskemättömät Marimekon Rin-sandaalit facekirpparilta ihan muutamalla kympillä.

Nämä kuvat on itseasiassa napattu jo toukokuun puolella, kun yhtenä iltana päätin lähteä itsekseni kekkaloimaan jalustan kanssa. Myönnän että alkuun oli vähän hölmö olo pyöriä kameran edessä kun ohi ajaa tai kävelee lukuisia ihmisiä, mutta jossain vaiheessa en enää edes kiinnittänyt huomiota hidastaviin autoihin tai kameran taakse pysähtyviin, ihmetteleviin ihmisiin. Kävin kevättalvella edellisiä kertoja kuvaamassa jalustan kanssa mutta nyt kevään tullen oon käynyt useammin: aina ei jaksa vaivata puolisoa  tai ystäviä kuvausjutuilla tai sitten menee aikataulut ristiin. Ja miten mahtava onkaan Olympuksen sovellus, jolla saa puhelimen kautta kameraan kaukolaukasimen – ilman sitä koko touhu ois vähän räpeltämistä.

Liidokki-mekko Marimekko / kengät Zara 

liidokki

Kuullaan taas!

8 hyvää viime viikoilta

Bonjour! Onpas päivät taas rientäneet hirmuisella kyydillä eteenpäin ja tuntuu, että nyt rehellisesti ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ehdin istahtaa alas läppäri sylissä ja tulla kertomaan kuulumisia. Oon nauttinut kaikesta, mitä näihin päiviin on mahtunut mutta ajattelin listata (listojen rakastajana) muutaman jutun ylös!

– Ensimmäisenä tietysti tää uskomaton lämpöaalto! Ihan mielettömät kelit on hellinyt viimeiset pari viikkoa, kuulemma Suomessa oli myös koko Euroopan lämpöhuippu viime viikolla. On ollut myös mielettömän ihana seurata, miten kaikki lehdet on puhjennut ihan muutamissa päivissä puihin mutta samalla oon ollut vähän huolissani, että miten ne reagoi jos ilma kylmenee yhtäkkiä.

– Oon käynyt melkein joka päivä aamulla tai illalla juoksemassa. Oma juoksurutiini on taas löytynyt ja askel rullaa kivasti samalla kun saa päivän ajatukset järjesteltyä kuin myös nollattua. Aamuisin on ihana huomata, kun aurinko lämmittää jo ennen kahdeksaa ja samalla myös pitkälle iltaan.

– Ehdin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa reiluun kuukauteen käymään kotikotona vanhempien luona. Äitienpäivän kunniaksi tein jo melkein perinteeksi muodostuneen  vaahtokarkki-marenkikakun. Se on ihan älyttömän hyvää ja täytteenä marjoissa pätee enemmän on enemmän -mantra! Ja yhtään itseäni kehumatta totean, että tällä kertaa marenkipohjani onnistui täydellisesti: maku ja rakenne ihan 6/5. En oikeastaan ole koskaan ollut kakkuihmisiä (lapsenakin mun synttäreillä oli aina jäätelökakku) mutta pavlova kuin myös brita-kakku on vaan niiiiin hyvää! Okei, en kieltäydy myöskään porkkanakakusta tai red velvetistä.

– Pionisesonki on taas täällä! Ostin viime viikolla pari nippua pioninuppuja ja niiden auetessa koko asunnon on täyttänyt huumavaa tuoksu ja puhumattakaan siitä, miten upeita kukista tuli! Kukkien kanssa yritän pitkittää kukintaa mahdollisimman pitkään leikkaamalla uudet imupinnat ja vaihtamalla veden, mutta valitettavasti näiden pionien aika alkaa olemaan jo vähän lopuilla. Sesonki ei ole kauhean pitkä joten tiedänpä mitä seuraavan viikon kimppuni pitää sisällään ;).

–  Vihdoinkin sain korkata nämä ihanat punaiset korkkarit! Ostin nämä viime syksynä Fuenteventuran reissulta mutta valitettavasti siinä kohtaa näiden käyttöaika oli aikalailla ummessa. Kertaalleen olen näillä sipsutellut sisätiloissa mutta viime viikolla sain ne vihdoinkin ulkoilemaan kun treffattiin Jennin kanssa. Samalla nappasin käyttöön myös aiemmin Inchistä ostetun Gauharin korikassin – ennustan muuten tästä myös yhtä kesän suosikkiasustetta.

– Mekot! Näiden kuvien jälkeen en olekkaan farkkuja edes miettinyt vaan liihotellut päivät erinäisissä mekoissa. Viime vuonna ostetut Marimekot ovat olleet aktiivisessa käytössä kuin myös Samsoen kukkamekko. Teinpä muuten yhden mielettömän mekkolöydön tällä viikolla – tuutte näkeen sen varmasti kuvissa hyvinkin pian!

paita H&M / farkut Samsoe Samsoe / kengät Zara / korikassi Gauhar 

–  Käytiin tänään pitkästä aikaa cafe Pispalan pannukakku-brunssilla! Ai että, nam.  Paikka on super symppis ja pannukakut niin hyviä! Ja bongasin matkalla muutaman ihanan täydessä kukinnossa olevan omenapuunkin – niin upeita.

– Meidän parveke. Tää on paikka, josta mut löytää kesäisin jos oon kotona. Suunnittelin vähän, että tänne (kyllä, istun täällä kirjoittamassa tätä postausta) voisi tänä vuonna hankkia jotkut puulaatat/-levyt lattialle kuin myös uudet istuintyynyt sekä tietysti myös kesäkukkaset.

kuvat Jenni / editointi minä

Ihanaa uutta viikkoa just sulle! 

1 2 3