10 asiaa minusta

Blogiuudistuksen myötä ajattelin kertoa myös muutaman faktan itsestäni, joita en ole tainnut aiemmin itsestäni kertoa. Tällä kertaa kirjoittelen blogia omalla fiiliksellä, ilman pakkoa tai tarvetta ”olla jotakin” vaan pitää tämän omannäköisenä ja kertoa myös niistä ihan arkisista jutuista ja asioista, joita pyörii milläkin hetkellä mielessä. Sekä tietysti haaveilla, unelmoida ja pohtia.

1.  En ole tainnut koskaan mainita, mitä teen työkseni. Valmistuin 2014 sekä terveydenhoitajaksi että sairaanhoitajaksi. Olen työskennellyt kirurgisella osastolla sairaanhoitajana vuodesta 2015 ja itseasiassa samalla osastolla jo  vuodesta 2013 asti opintojen ohjella. Muutettiin itseasiassa Tampereelle puolisoni kanssa kun opinnot alkoi, joten en oo alkuperäinen tamperelainen vaan pienemmän paikkakunnan likka.

2.  Oon syntynyt 23.8.90 ja horoskoopeissa olen neitsyt tai leijona. Tunnistan erittäin vahvasti luonteenpiirteitä molemmista, yhtenä hyvänä esimerkkinä siisteys ja järjestelmällisyys enkä voi tehdä töitä mikäli työpisteeni ei ole siisti ja kaikki kynät just siinä järjestyksessä kuin niiden kuuluu olla. Kuin myös se, että mulla on sekä isosisko että pikkuveli on varmasti osin muovannut luonteeni semmoiseksi mitä se on – hyvällä tavalla.

3. Niin töissä kuin vapaalla oon aina halunnut oppia lisää, enemmän ja uutta ja osin siitä syystä päädyin hakemaan lisäkoulutusta. Aloitinkin syksyllä uudet AMK-opinnot, tällä kertaa kokonaan englannin kielellä opiskellen international business -linjalla. Aineet ja luennot on vaikuttaneet tähän mennessä super hyvältä ja on ihan mieletöntä oppia uutta.

4.  Oon aina ollut luova sekä visuaalinen. Aloitin valokuvaamisen  joskus yläasteella ja ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani itselleni ylioppilaslahjaksi. Isosiskoni kuvaa myös ja luulen, että kiinnostukseni heräsi sitä myötä. Myös piirtäminen ja maalaaminen on lähellä sydäntä ja niille täytyisi tehdä taas arkeen aikaa.

5.  Lempijuomaa kysyessä vastaus on selvä: Zero Cola. Ja niin, että se on just avattu sekä jääkylmä. Ja kyllä, olen myös palauttanut ravintolassa juomani kun se ei ole maistunut siltä mitä piti.

neule Cos / farkut Neuw Denim (saatu INCH” store) / koru Missoma London

6. Olen herkkä ja itken helposti onnesta, ilosta, surusta ja liikutuksesta. Ei oikeastaan tarvita kuin luontodokkari ja mun kyynelkanavat on auki. Kaikki puheet on suurin itkun aloittaja vaikka puheet eivät olisikaan edes mulle kohdistettu. En kuitenkaan koe herkkyytäni heikkoutena vaan päinvastoin.

7.  Herkkyydestäni huolimatta tai sen avulla osaankin myös pitää tiukasti puoliani ja sanoa, kun on sanomisen paikka.

8. Oon käynyt myös liikunnanohjaajan kurssin Varalan urheiluopistossa 2009 mutta satunnaisia kuntosaliohjaaja-töitä lukuunottamatta en ole työskennyllyt liikunnan parissa. Oon kuitenkin pienestä pitäen harrastanut liikuntaa ja sain koulutuksesta ihan mielettömästi intoa omaan tekemiseen, saliharjoitteluun kuin osin myös omaan työhöni.

9. En yleensä kiroile ihan hirveästi mutta sitten kun ottaa joku asia päähän, jolle en itse voi   mitään niin sitten voikin tulla liudallinen kirosanoja putkeen. Myönnän myös olevani ajoittain aika kamala rattirage, jos joku törttöilee liikenteessä! Tämän takia en oo tohtinut vielä ehdottaa kovin montaa kimppakyytiä koululle, koska uusi ihminen voisi pelästyä 😀 .

10. Oon adoptoinut yläasteikäisenä meille kotikotiin löytökissan. Alkuun ruokin sitä salaa leikkimökkiin mutta lopulta tarina paljastui ja vaikka  ”meille ei mitään kissaa tule” niin kuitenkin kävi niin, että tälläkin hetkellä tuo harmaa karvaturri kehrää vanhempieni olohuoneessa. Ja siskojeni koirien myötä oon löytänyt itsestäni myös järjettömän koiraihmisen ja kuiskin aina kaikille lähettyvillä oleville karvakuonoille.

BONUS. Joskus ruokaa laittaessa kuvittelen pitäväni kokkiohjelmaa ja selostan ääneen mitä oon tekemässä, useimmiten puhun vielä jostain syystä englantia.

Ois muuten super kiva lukea myös teistä! Joten paljasta kommenttiboksiin jotakin itsestäsi, löytyykö samanlaisia piirteitä vai jotain ihan päinvastaista? 🙂

Long weekend in Munich

Elokuun lopulla puolisoni oli suuntaamassa Müncheniin työmatkalle ja sain sopivasti vapaat samalle kohtaa, joten päätin napata lennot maanantaina kun lähtö oli saman viikon lauantaina! Tiesin reissun ajankohdan jo aiemmin, mutta vuorojen varmistuttua päätin tarttua tilaisuuteen ja lähteä tutkimaan ihan uutta kaupunkia. Tiesin jo lähtiessä, että päivät tulisin viettämään itsekseni messujen vuoksi mutta ajattelin, että pari vuotta sitten haahuilin päivät Chicagossa itsekseni ACC-konferenssin ajan ja nautin jokaisesta hetkestä täysillä. Tiesin myös, että reissun lopuksi koittaisi se, että lennän ensimmäisen kerran itsekseni: itse kun en pystynyt lähtemään kun lauantai-maanantai ajaksi ja puolisoni olisi reissussa keskiviikkoon asti.

Yleensä otan matkakohteista selvää ja merkkailen ylös paikkoja, joissa tahtoisin käydä. No, tällä kertaa kyllä printtasin myös materiaalia mutta ajattelin, että ehdin tutustua niihin lennon aikana mutta kuten aina aamulennoilla, nukuin kun tukki koko lennon. Kaikenlisäksi jätin tulosteet pakatessa kotiin joten en voinut palata niihin edes myöhemmin. No, päästiin perille ja hypättiin metroon – osa matkasta mentiin yhdessä ja sitten hypättiinkin omiin metroihin, minä kohti hotellia matkatavaroiden kanssa ja muru kohti messukeskusta. Kaikki meni hyvin siihen asti kun piti jäädä omalla asemalla, nousin valmiiksi ovien eteen että ehdin varmasti ulos. Little did I know: en saanut ovia auki vaikka viime tipassa eräs rouva yrittikin saksaksi ohjeistaa penkiltään viittoen ja tietysti, kyseisellä asemalla ei ollut jäämässä ketään muuta samasta vaunusta. En päässyt ulos, joten ei muutakun uusi yritys seuraavalla asemalla nyt onnistuen ja hyppäys takaisin menevään metroon. Asemalle päästyä nousin tietysti väärästä suunnasta ylös ja olin kaukana siitä, mihin kuvittelin tulleeni. Portaat joilla kuvittelin olevani, olisivat olleet käytännössä hotellimme oven edessä. Piti hetki hengitellä syvään kun seison keskellä työmaata itsekseni, mutta google maps käteen ja kävellessäni upean puiston läpi mietin, että onneksi lähdin vaikka alku olikin täynnä kommelluksia – joille pystyi nauramaan jo heti melkein samantien.

Hotellilla freesasin nopeasti, sain respasta kartan ja lähdin kohti Marienplazia joka oli ainoa, minkä muistin lukeneeni kohdeoppaasta. Tällä kertaa lähdin kävellen jotten sekoilisi enempää metron kanssa yhden päivän aikana, vaikka tarvittiinkin muutama ylimääräinen askel ennenkuin olin perillä. Mutta vau, samalla hetkellä kun kirkon kellot alkoivat soida alkoi myös viileä syyssade. Sateen yltyessä pakenin kiertelemään kauppoja ja sateenvarjon ostettuani myös muutamia kujia – päätyen huomaamatta kahville Arketin yhteydessä olevaan kahvilaan jossa söin ihan taivaallisen hyvän pastryn. Ja ostinpa myös ihanan kamelinruskean neuleen, joka päätyi samantien päälle koska kesämekossa tuli iltaa kohden hieman vilu. Muru tuli keskustaan ja päädyttiin syömään ihan super hyvät pihvit Little London -nimiseen ravintolaan, suosittu paikka enkä ihmettele!

Lauantaina satuin kysymään Arketin kassalla heidän sunnuntaiaukioloaan saaden vastauksen, että ”My dear, sunnuntaisin Münchenissä ei ole auki mikään paikka joitakin ravintoloita lukuunottamatta”. Myönnän, hetken purin hammasta ja mietin että mitä ihmettä teen jos ilma on yhtä sateinen ja kolea myös sunnuntaina. Onneksi päivä valkeni kirkkaana ja lämpimänä niin pääsin suunnistamaan puistoihin, joita olin katsellut kartassa. Tämä kuvissa näkyvä English Garden on pinta-alaltaan isompi kuin Nykin Central Park joten ihan en päästä päähän sitä kävellyt vaikka kolmessa tunnissa askeleita olikin kertynyt jo lähes 15000. Mutta mikä onni oli kuunnella trumpetin soittajaa, istua kiireettä puun alla syömässä prezeliä, juoda kahvia ja huomata, että münhenilaisten sunnuntaiviettoon kuului petangin pelaaminen isolla porukalla tai ihan vain pariskuntana eväiden syönnin lomassa.

Haahuilin myös paremmin keskusta-alueella, kun lauantainen sade ei kovin siihen houkutellut. Ikkunashoppailin niin Célinen, Chloén kuin Guccin ikkunoiden takana ja söin järjettömän hyvän lounassalaatin pienessä kahvilassa. Ja onnistuin kulkemaan metrolla jo ihan kuin paikallinen.

Täältä Schloß Nymphenburg -palatsilta laitoinkin instastorya, koska raahasin muruni tänne heti kun hänen työpäivänsä messuilla oli ohitse. Ensinnäkin 20min junamatka ja sitten tehtiin kätevä 4km kiertolenkki kävellen koska alue olikin (yllättäen) kokonaan aidattu ja sisälle pääsi vain yhdestä kohtaa. Loppujen lopuksi päästiin palatsille ihan vain huomataksemme, että kyseisenä päivänä se oli suljettu eikä sisätiloihin päässyt ihastelemaan. No, kierrettiin puistoalue ja lähdettiin kävelemään suoraa reittiä takaisin juna-asemalle ja suoraan keskustaan syömään.

Muistin lukeneeni, että Marienplazilla pääsisi kapuamaan johonkin kirkontorniin, josta näkisi kirkkaana päivänä Alpeille asti. Maanantaina sitten bongasinkin muutaman turistin katoavan erään kirkon kapeasta ovesta ja päätin selvittää, josko se olisi oikea – ja olihan se. 3euron sisäänpääsymaksu ei tuntunut huonolta idealta, mutta ensimmäiset 5kerrosta kapeassa ja sokkeloisessa rappukäytävässä sai ajatukset toisaalle. Liikenne rapuissa oli samanaikaista niin ylös kuin alas ja tilaa ei käytännössä ollut yhtään väistämiselle että sylittäin mentiin. Myönnän, hirvitti kun pääsin ylös asti (ehkä 20kerrosta?) eikä kapea tila metalliverkon takana ainakaan helpottanut oloa – kädet täristen nappasin joitakin kuvia mutta pääosin keskityin vain hengittämään ja pitämään tavaroistani kiinni. Ja kyllä, näin Alppien ääriviivat ja olihan se nyt ihan mielettömän upean näköistä. Aika haipakkaa tulin kuitenkin alas ja polvet täristen menin ensimmäiseen kahvilaan tasaamaan  hengitystäni.

Loppupäivän vietin visusti maantasalla ja päädyin ajelemaan metrolla Münchenin yliopistokampukselle ja Siegestorin riemukaarelle. Istuin lopulta kampusalueella varmaan puolitoista tuntia kahvimuki kädessä ja mietin, miten onnellinen olin että lähdin reissuun. Ja miten ihana olikaan yksinään kierrellä ja katsella paikkoja, ihan ilman suunnitelmia ja suurempia päämääriä. Vaikka ihana olikin iltaisin mennä dinnerille murun kanssa ja käydä läpi päivän tapahtumat.

Lentokentällä olin tapani mukaan aivan liian aikaisin mutta sydän täynnä uusia muistoja.

ps. sain kyllä pienen mental breakdownin, kun en meinannut löytää heti autolle parkkipaikkaa klo.3 aamuyöllä: nukutti ja kiukutti mutta luojani onneksi löysin kuin löysin lopulta sopivan raon.

pps. kyseiset ESC-konferenssi järjestetään kuulemma ensivuonna Pariisissa. Ilmoitin jo, että lähden mukaan ja tällä kertaa koko viikoksi 😉

 

SUMMER 2018 recap

… Elämäni eka SUP-lautailu Oulussa siskon kanssa. Kierrettiin Piki-saari, käytiin kapeassa suistossa ja killuttiin lautojen päällä kesästä nauttien. Myönnän, ensimmäisen 10min olin ihan varma että tipahdan laudalta samantien ja polvet oli ihan jännityksestä vetelät. Ja ensimmäisen kerran kun vastaan tuli moottorivene, pelkäsin että lauta keinahtaa nurin peräaalloissa – lopputulemana totesin että lauta on oikeasti varsin jämäkkä eikä ihan helposta keikahda. Tää oli ihan super hauskaa ja seuraavana päivänä kyllä tunsi koko kropassa reilun 2tunnin suppailun.


… Roadtrip. Jossain päin Pohjanmaan lakeuksia pysäytettiin auto tien sivuun ja ihasteltiin mielettömän upeaa auringonlaskua. Yritin päästä myös pellolle asti mutta lopputuloksena oli ainoastaan mudasta kosteat ja mustat varpaat. Koko roadtrip oli kyllä uskomattoman ihana ja loistava startti kesälomalle.
… Jokakesäinen melontareissu Pyhäjärvellä, tänä kesänä vuokrattiin tuplakajakki kahdesti. Ihana rauha keskellä järveä ja kajakin nokkaan liplattava vesi tekee sielulle hyvää. Me ollaan vuokrattu kajakit Kaupin vedenpuhdistamon vieressä olevasta vuokraamosta, josta saa mm. suppilautoja ja kanootteja kesäaikaan ja suksia ym talvella! Iso suositus, hinnatkaan eivät ole mitkään päätä huimaavat (kajakki kahdelle tunniksi taisi olla 15e jos en väärin muista). 

… Kuumat ja hitaat kesäpäivät mökillä, pure happiness <3. Ehdin onneksi nauttia mökillä olemisesta useammankin kerran mutta koskaan ei tunnu siltä, että olisi ehtinyt tarpeeksi. Kävin tänä vuonna myös viime kesänkin edestä uimassa! Yhdenkin sunnuntai-iltapäivän aikana käytiin ainakin viidesti uimassa ja viilentymässä.

… Joka kesäinen bucketlist-juttu: päivä huvipuistossa. Viime kesänä Grönä Lundissa, tänä vuonna vikalla lomaviikolla Särkänniemessä. Olo oli hieman hutera koska käytiin kuusi (!) kertaa peräkkäin uutuuslaite Hype:ssä – huh! Ja tietysti ikisuosikissa Tornadossa. Ollaan jo pitkään menty iltalipulla, koska siinä ehtii just sopivasti käymään just niissä laitteissa missä tahtoo eikä ruuhkaa enää elokuun iltoina ole samanlailla kun alkukesästä. Ja hattara, se on must ihan joka kerta!


… Muistan miettineeni kotoa lähtiessä, että tuleekohan vilu topissa ja shortseissa. Vastaus, ei tullut vaan melkein hiki. Näistä shortseista muuten purkautu lahkeen sauma muutaman käyttökerran jälkeen mutta onneksi sain vielä samat käsiini reklana H&M:stä. En tainnut muuten käyttää koko kesänä muita shortseja kuin näitä, mikäli en ollut pukeutunut mekkoon tai hameeseen. Loisto ostos siis alkukeväänä!
… Kesäilta Kalajoen särkillä. Oikeesti jo vähän väsytti, nälätti ja nukutti koska oltiin ajeltu aamusta asti kohti Oulua. Ei kuitenkaan voitu jättää särkkiä välistä, koska oltiin jo niin lähellä. Uimaan ei uskaltauduttu eikä stoppi ollut muutenkaan kauhean pitkä.
… Mansikka-mascarpone -croisant keskellä viikkoa lounaaksi koska miksei.
… Lämpimät, pitkät ja valoisat kesäillat. Niistä tuli nautittua todenteolla ja imettyä valoa syksyn varalle varastoon. Tää Marimekon raitamekko oli haaveissa viime keväästä asti kun ekat mallistokuvat paljastettiin. Onneksi sain lopulta mekon käsiini ja se oli yksi kesän käytetyimmistä vaatteista – ja lähes joka kerta joku tuntematon kyseli mekon alkuperää tai kehui sitä muuten. Onhan se nyt ihan super kaunis!


…Kiireettömät päivät, ikkunasta tulviva linnunlaulu ja lämmin tuulenvire, kesälounas Lillan cafessa. Tää on muuten ihan super ihana ja tunnelmallinen paikka vuodenajasta riippumatta! Tarjolla ruokaisampia annoksia sekä pikkusuolaista ja makeita leivonnaisia. Kaikki, mitä oon maistanut niin on ihan super herkullisia!
…Kesän roadtripin pysähdys Kokkolassa, siskon ihanat karvakorvat matkaseurana myös tottakai! Kesäsade yllätti ja yritettii pakoon kahville mutta hetken aikaa sisällä odottaessa tulee henkilö ulkoterassilta ja toteaa, että paikka on suljettu. Hetki ihmeteltiin täysin auki olevaa ovea ja kellonaikaa mutta lopulta tyydyttiin kohtaloon ja jäätiin ilman kahveja.


… Juhannus mökillä ja uudestaan heinäkuun ekana viikonlopuna. Muistelen, että haaveilin ja vähän harmittelin ettei tullut tänä(kään) vuonna Ruissia mutta lopulta olin super onnellinen kiireettömästä ja hiljaisesta viikonlopusta mökillä ja laiturin nokassa rentoutuen.
… Kesäpäivä Turussa, haahuilua kaupungilla, torilla ja Ruissalossa. Tarkoituksena oli ehtiä kesällä vielä toisenkin kerran mutta harmiksi ei enää ehtinyt. Ystäväni muutti alkuvuodesta Turkuun ja ehdittiin treffata vaan aika nopeasti joten senkin takia Turkuun tarttisi päästä uudestaan!

… Tehdään äidin kanssa joka kesä muutama päiväreissu ympäri Suomen. Tänä kesänä lähdettiin Poriin, jossa oon käynyt viimeksi melkein 10vuotta sitten Jazzeilla. Meinattiin poiketa asuntomessuilla, mutta lopulta ei jaksettukaan. Käytiin syömässä ja pyörittiin ihmettelemässä, poikettiin myös Ratsulassa josta ostin vihdoinkin Longchampin weekenderin, jota olen himoinnut niin monta vuotta kun jaksan muistaa. Ja ostos osoittautui ihan niin täydelliseksi mitä ajattelin, kun se pääsi kesän aikana usealle reissulle mukaan. Poikettiin myös uimaan Yyteriin jossa en ole koskaan aiemmin käynyt! Ilta oli pitkälle lämmin eikä olisi millään malttanut lähteä kotiin – ensi kesänä on kyllä mentävä uudelleen.

… Lähdettiin kesäloman vikalla viikolla vähän extempore Helsinkiin päiväksi. Nautittiin  kesähesasta, Suomenlinnasta ja Löylyn kalasopasta ja Aperol Sprizeistä. Edellisestä Helsingin reissusta oli ehtinyt kulua jo yli puoli vuotta ja oli vaan ihana nauttia kiireettömästi kesäpäivästä Espan puistossa istuen ja kahvia juoden.
… Ja kaikki super ihanat reissut Suomen rajojen ulkopuolelle, lähelle ja kauas! Niistä myöhemmin lisää – ei kuitenkaan 2kk tauolla, lupaan!

Kiitos ihana, upea ja lämmin kesä 2018.

 

1 2 3 4 9